Yhdessä tekemisestä yhtenä tekemiseen
”Ihmiset on tarkoitettu toimimaan yhdessä. Kaikki hyvä tehdään lopulta toisten kanssa ja toisille. Elämämme laatu riippuu siitä, onko yhdessä tekeminen ylevää ja upeaa vai alistavaa ja apeaa.”
Yhtenä tekeminen on yhteistyön ylevin muoto ja Heikki Peltolan uuden kirjan teema. Se edellyttää, että ihmiset virittyvät toimimaan toisten kanssa ja säätävät egonsa oikealle tasolle. Yhteinen tahto toteutuu, kun kaikki sisäistävät tekemisen tarkoituksen ja haluavat käyttää osaamisensa koko kirjoa yhteiseksi hyväksi.
Yhteistyö koetaan usein vaikeaksi ja huomio kohdistuu tapauksiin, joissa siinä ei ole onnistuttu. Yleensä yhteistyö kuitenkin onnistuu, ja syntyy se mitä on tarkoitus saada aikaan. Peltolan mukaan on kuitenkin tyhmää tyytyä tähän, koska hyvällä yhteistyöllä on mahdollisuus synnyttää myös sellaista, mikä ylittää kaikkien odotukset ja on aidosti sytyttävää, palkitsevaa ja koskettavaa.
Jokaisella meistä on koko ajan kymmeniä hankkeita käynnissä ja itse valitsemme, miten hyvin haluamme kunkin tehtävän suorittaa. Päätös tehdään usein huomaamatta. Jotkut tehtävät sytyttävät meidät, toiset eivät.
”YHTENÄ” lähtee siitä, että tekemisen lataus vaikuttaa lopputulokseen. Mitä intensiivisemmin hankkeisiinsa heittäytyy, sitä parempi on lopputulos. Kun ryhmä ihmisiä innostuu tehtävästä, saadaan aikaan dramaattisesti enemmän kuin silloin, kun jokainen vain apaattisena noudattaa toisten antamia ohjeita.
Kirjan mukaan on kahdenlaisia ryhmiä: vahvoja ja tyhmiä. Vahvassa ryhmässä ollaan eri mieltä, mutta ihmiset tukevat toisiaan. Tyhmässä ryhmässä ihmiset kampittavat toisiaan ja kilpailevat keskenään.
Yhteistyö on taito, jota tarvitaan kaikessa elämisessä yhä enemmän. Jokainen osaa tehdä yhteistyötä. Me synnymme ja meidät on tarkoitettu toimimaan yhdessä. Ongelmia syntyy, kun ihmiset alkavat vaatia toisten toimivan heidän ehdoillaan tai alistuvan heidän tahtoonsa. Sellainen ei ole yhteistyötä.
Yhteistyössä on aina kyse oppimisesta ja sopeutumisesta. Sitä ei pidä tehdä ego edellä. On tärkeää ymmärtää, mitä ryhmässä saa ja voi tehdä. Yhdessä toimiminen edellyttää aina systeemiä ja kuria: jokaisella on pelivara, jolla hän saa toimia. Pelivara on alue kielletyn ja mahdottoman välissä.
Peltolan mukaan monet yliarvioivat omat valtuutensa, mutta paljon enemmän on ihmisiä, jotka aliarvioivat ne ja toimivat vajaalla teholla. Peltola kutsuu heitä alimielisiksi. Ei ole kenenkään etu, että ryhmässä on passiivisia ja apaattisia toimijoita.
”Kun tehtävässä halutaan onnistua isosti, on saatava kaikki päät käyttöön. Ratkaisevaa on, kokevatko ihmiset saavansa vai joutuvansa tekemään työtään”, Peltola toteaa.
Hänen mukaansa ihmisten johtamisessa tehdään kaksi virhettä: ihmisiä johdetaan liikaa tai liian vähän. Molempia voidaan tehdä samanaikaisesti. Ihmiset käsketään toimimaan tietyllä tavalla eikä heitä kuunnella. Tästä seuraa keskinkertaisia tai kehnoja tuloksia.
Ketään ei voi pakottaa toimimaan erinomaisesti. Ihmiset on houkuteltava käyttämään kykyjään, mutta tämä ei ole vaikeaa, jos ymmärtää, että ihmiset hakemalla hakevat tilaisuuksia olla hyviä ja onnistua. Ja yhdessä onnistuminen tuottaa aidointa ja syvintä iloa.
Filosofi Esa Saarinen toteaa kirjan esipuheessa: ”Tämä kirja on raikkaan rohkaiseva, realistisen optimistinen taisteluhuuto uudistushakuisesti virittyneen työelämän puolesta. Se on ihmisuskoisen työn vapauttavan ylevöittävä manifesti.”
Kirja haastaa muuttamaan työelämää. Se rohkaisee muuttamaan oletuksia työstä ja sen tarkoituksesta, johtajuudesta, asiakkaista ja palveluista, työystävistä – ja elämästä. Aikansa eläneet ajatukset pitää vaihtaa uusiin ja eläviin ja nostaa yhdessä tekeminen yhtenä tekemiseksi.
Kun minästä kasvaa me, muuttuu ihmisten arki apeasta upeaksi. Pieni muutos mielessä voi johtaa isoon muutokseen teoissa ja tavassa toimia. Tämä muutos tarvitaan kirjan mukaan pikaisesti, sillä kukaan ei voi ratkaista maailman ongelmia yksin. Elämä globaalissa maailmassa ei ole egotrippi ja vastuun ottaminen itsestä on ensimmäinen askel parempaan yhteistyöhön.
Peltola uskoo yksinkertaisiin keinoihin yhteistyön parantamiseksi: on kuunneltava ihmisiä paremmin, heitä on rohkaistava käyttämään kykyjään ja pitämään puolensa, mutta ennen kaikkea on opittava paremmin hyödyntämään se valtava voima, joka väreilee ihmisten välillä. Tämä voima on vajaakäytössä.
”Työstä on tullut puurtamista ja sen tarkoitus on huolestuttavasti hämärtynyt. Työn tuloksia on alettu mitata vaarallisen yksiulotteisilla mittareilla. Tämä on johtanut työn mielekkyyden hämärtymiseen ja katoamiseen. Työssä ja johtamisessa on aina kyse ihmisten palvelemisesta, toisille tekemisestä. Siksi työtä ja hyvin tekemistä pitää arvostaa. Suurimmat haasteemme liittyvät mieleen eivätkä talouteen”, Peltola kiteyttää kirjassaan.
”Me” on Peltolan mukaan yksi kielemme kauneimmista sanoista. Tuossa sanassa piilee voimaa, joka tuottaa kaiken hyvän.
Keskeisiä käsitteitä
Me-mieli, egoheiluri, alimielisyys ja ylimielisyys, systeemiäly, henkiäly, sosiaalinen äly, positiivinen psykologia, lataus, suora kokeminen, mielen muotit, kolluusio (ryhmäilluusio), ryhmävirtaus, vahvat ja tyhmät ryhmät, kolmet aivot, olla elementissään.
Kirjoittaja KTM Heikki Peltola, s.1952, jätti vuonna 1997 työnsä kaupallisen konsernin johtotehtävissä ja alkoi puhua ja kirjoittaa paremman työelämän ja johtajuuden puolesta. Hän on pitänyt yli tuhat luentoa ja kirjoittanut kuusi kirjaa. Hän on Nostetuotanto Oy:n toimitusjohtaja ja nostemestari, henkisen johtajuuden ja yhteisökukoistuksen puolestapuhuja.
Heikki Peltola
YHTENÄ – Kun minästä kasvaa me
ISBN 978-951-0-38327-8, WSOYpro 2011.
322 sivua. Hinta 38 euroa
