Bussiliikenteen järjestäminen siirtymässä kunnille – mistä rahat?
Liikenneministeriön ja Liikenneviraston keväällä tekemä linja-autoliikennettä koskeva linjaus on tuomassa mittavan taloudellisen taakan keskisuurille kaupunkikunnille. Maaseutukunnilta bussivuorot uhkaavat loppua kokonaan. Linja-autoliiton toimitusjohtajan Heikki Kääriäisen mukaan tulevien kuntapäättäjien on syytä olla tietoisia tästä uhasta. Linja-autoliikenteen tulevaisuus ratkaistaan 28.10. valittavien valtuustojen toimikaudella.
– Bussiliikenteen järjestämisvastuuta ollaan siirtämässä keskisuurille kaupunkikunnille. Samalla merkittävälle osalle kuntia ollaan kaatamassa mittavia lisäkustannuksia tilanteessa, jossa niiden talous on muutoinkin tiukalla. Tulevien kuntapäättäjien ei tule missään tapauksessa sitoutua bussiliikenteen järjestämisvastuuseen ilman riittävää tietoa sen aiheuttamista uusista tehtävistä ja lisäkustannuksista, Kääriäinen sanoo.
Keskisuurten kaupunkikuntien tehtäviksi on tulossa bussiliikenteen suunnittelu, hankkiminen ja kilpailuttaminen samoin kuin myös vastuu seudun liikenteen hoidosta. Merkittävänä uutena vastuualueena kaupunkiseuduille siirtyvät myös bussiliikenteen lippu-, maksu- ja informaatiojärjestelmät, joista ovat aiemmin vastanneet bussiyritykset.
Maalta kaupunkiin vain Kela-kyydillä?
Viranomaisten linjaus merkitsee toteutuessaan toisaalla sitä, että noin 250 maalaiskuntaa ja lähes kaksi miljoonaa ihmistä uhkaa jäädä kokonaan säännöllisten joukkoliikenneyhteyksien ulkopuolelle. Tämä johtuu siitä, että julkisesti tuetut seutu-, kaupunki- ja työmatkaliput eivät enää uudessa tilanteessa kelpaa maksuvälineenä kaupunkiseutujen ulkopuolisiin markkinaehtoisiin bussivuoroihin, minkä seurauksena niistä tulee kannattamattomia ja ne loppuvat. Tämän jälkeen maaseutukuntien välisten ja niistä kaupunkeihin tarvittavien yhteyksien hoitaminen jää sosiaali- ja terveyssektorin sekä erilliskuljetusten varaan ilman säännöllistä linjaliikennettä.
– Ei voine olla niin, että kaupunkiseutujen ulkopuolisista kunnista pääsee kaupunkiin vain Kela-kyydillä. Tosiasiassa nämä yhteydet on kuitenkin rahoitettava ja järjestettävä alue- ja sosiaalipoliittisista syistä. Muuta rahoittajaa niille ei ole kuin nämä kaltoin kohdellut maalaiskunnat ja niiden veronmaksajat. Jos keskisuuret kaupunkikunnat saivat järjestämisvastuun kautta lisätaakkaa kannettavakseen, niin tätä kautta sitä saavat viranomaispäätöksen seurauksena myös pienemmät ja talousahdingossa painivat kunnat, Kääriäinen toteaa.
Kääriäinen toivoo, että uudet kuntapäättäjät olisivat valppaina eivätkä suostuisi ehdoin tahdoin joukkoliikennekustannusten mittavaan siirtämiseen kuntien kannettavaksi.
Hän toivoo, että lippujen kelpoisuuteen bussiliikenteen tuotantotavasta riippumatta löytyy vielä ratkaisu. Muussa tapauksessa muutaman vuoden kuluttaa selviää, että yhdellä viranomaislinjauksella aiheutettiin satojen miljoonien lasku bussiliikenteen haltuunotosta kunnille.
Päättäjien on viimeistään nyt herättävä tässä asiassa, Kääriäinen toteaa lopuksi.
