Syksy saa liikettä hirviin — aja varoen
Tieliikenteen hirvieläinonnettomuuksien synkimmät kuukaudet ovat taas käsillä. Hämärässä liikkeelle lähteviä hirvieläimiä kohtaa nyt myös vilkkaassa työmatkaliikenteessä. Hirvionnettomuuksia ajetaan runsaimmin syys- ja lokakuussa. Peuroihin törmätään eniten vuoden viimeisinä kuukausina.
Eläinten liikkumista lisäävät syksyinen kiima-aika, laitumien vaihto talven lähetessä sekä syyskuun lopussa alkava metsästys. Yhdyskuntien maankäytön kasvun myötä hirvieläinten elinympäristö pirstoutuu, ja ne joutuvat hakemaan uusia kulkuväyliä. Riista-aidoilla varustetut uudet tiet sekä tiiviit asuntoalueet voivat tukkia totutut reitit ja ohjata eläimiä yllättäviinkin paikkoihin, joskus aina taajamiin asti.
Eläin on aina arvaamaton liikenteessä
Valon vähetessä tien ylitykseen lähtevää eläintä on vaikea havaita. Säikähtäessään lähestyvää autoa sen käyttäytyminen voi olla aivan odottamatonta: tien suuntaisesti juossut peura hyppää suoraan auton eteen tai vakaasti pientareella seissyt hirvi lähteekin viime hetkellä tien ylitykseen. Eläimen kykyyn arvioida lähestyvän ajoneuvon nopeutta ei voi luottaa.
Vaarallisinta aikaa vuorokaudesta ovat auringon nousun ja laskun tienoot. Lähes puolet hirvikolareista ajetaan kolmen tunnin kuluessa auringon laskusta. Tällöin riski törmäyksiin voi olla kolmekymmenkertainen valoisaan kesäpäivään verrattuna. Syksyn edetessä tämä kolarointihuippu siirtyy yhä aikaisemmaksi.
Yli 5000 hirvieläinkolaria vuosittain
Viime vuonna maanteillä törmättiin hirveen 1593 ja peuraan tai kauriiseen 3443 kertaa. Onnettomuuksissa kuoli 4 ja loukkaantui 165 henkilöä. Kuluvan vuoden alkupuolen ennakkotieto kertoo hirvionnettomuuksien lievästä vähenemisestä vuoteen 2008 verrattuna. Peura- ja kauriskolarien määrät ovat pysyneet likimain entisellä tasolla. Hirvieläinonnettomuuksissa on kuollut tänä vuonna jo 4 henkilöä.
Myös taajamaluontoisissa oloissa kohtaa entistä useammin eläimiä. Viime vuonna törmättiin hirvieläimiin 543 kertaa matalien, 40—60 km/h nopeusrajoitusten vaikutusalueilla. Varsinkin peurat ja kauriit näyttäisivät liikkuvan myös asutussa ympäristössä ja viljelmillä. Vaara törmätä näihin hirvieläimiin on erittäin suuri maan lounaisosissa, mutta niiden elinalue tuntuu jatkuvasti myös laajenevan.
Tienpitäjän keinot vaikuttaa ovat rajalliset
Vaarallisen vuorokaudenajan tiedostamisen ohella tienkäyttäjä voi turvata matkaansa tunnistamalla hirvieläinten kulkupaikkoja. Hirvi ylittää tietä tavallisesti metsäisessä ympäristössä tai metsän reunassa ennen aukeaa. Peuran havaitsee usein avoimessa peltomaisemassa. Eläinten talviruokintapaikat tulisi sijoittaa aina riittävän kauas liikenneväylistä.
Onnettomuuksille altteimmat tieosuudet on varustettu varoitusmerkein — näillä alueilla tulisikin olla erityisen varovainen ajaessaan. Toki hirven voi kohdata muuallakin lähes koko maassa.
Suosittuja hirvieläinten tienylityspaikkoja ovat riista-aitojen päät, joista myös varoitetaan erikseen liikennemerkillä. Varoittamisen ja aitaamisen ohella tienpitäjän keinovalikoimaan kuuluu tienvarsien raivaaminen eläinten havaittavuuden parantamiseksi. Vuonna 2005 voimaan tullut maantielaki mahdollistaa näkemiä parantavien raivausten ulottamisen myös tiealueen ulkopuolelle, niin sanotulle suoja-alueelle. Tätä onkin viime aikoina hyödynnetty tienvarsien hoidossa. Eläinten yli- ja alikulkujärjestelyt ovat tehokkuudessaan omaa luokkaansa, mutta yleistyvät vaikeasti toteutettavina lähinnä uusien teiden rakentamisen myötä.