Väylävirasto: Tavoitteena 150 korjattua maantiesiltaa
Väylävirasto ja elinvoimakeskukset saavuttivat viime vuonna 150 korjatun maantiesillan tavoitteen. Hyvä suunta jatkuu, sillä samaa lukemaa tavoitellaan tänäkin vuonna. Siltoja korjaamalla ehkäistään tieliikenteen pullonkauloja ja huolehditaan elinkeinoelämälle sekä huoltovarmuudelle tärkeistä kuljetusreiteistä.
Hallitus on osoittanut tälle vuodelle tieverkon korjausvelan purkuun 118 miljoonan euron lisärahoituksen, josta 100 miljoonaa käytetään maanteiden päällystämiseen ja 18 miljoonaa maantiesiltojen korjauksiin. Lisärahoituksen merkitys on suuri, sillä kaikkiaan tieverkon siltojen ja muiden taitorakenteiden korjauksiin käytetään tänä vuonna 111 miljoonaa euroa. Resurssit käytetään mahdollisimman kustannustehokkaasti liikenteen etuja palvellen.
”Erittäin tervetulleen lisärahoituksen myötä voimme yhdessä elinvoimakeskusten kanssa korjata huonokuntoisimpia siltoja ennen kuin niiden ongelmat ja korjauskustannukset ehtivät kasvaa suuremmiksi. Siltoja korjaamalla ehkäistään tieliikenteen pullonkauloja ja huolehditaan elinkeinoelämälle sekä huoltovarmuudelle tärkeistä kuljetusreiteistä. Huonokuntoinen silta aiheuttaa liikenteelle pahimmillaan paino- tai nopeusrajoituksia ja pitkiäkin kiertoteitä”, toteaa väylänpidon toimialajohtaja Virpi Anttila Väylävirastosta.
Tuhansien siltojen maa – 6 % maantiesilloista huonossa kunnossa
Väyläviraston omistuksessa on reilut 15 000 maantiesiltaa, joiden keskimääräinen kunto on ollut viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana laskusuunnassa. Silti noin 94 prosenttia maantiesilloista on rakenteelliselta kunnoltaan erittäin hyvässä, hyvässä tai tyydyttävässä kunnossa. Suomen siltojen vaurionsietokyky onkin edelleen pääsääntöisesti hyvä.
”Tämä tarkoittaa, että mahdolliset vauriot havaitaan ennen kuin sillan kunto muuttuisi kriittiseksi. Yksittäisiä huonokuntoisia siltoja kuitenkin löytyy joka puolelta maata. Siltojen kuntoa seurataan säännöllisesti ja järjestelmällisesti. Silloille tehdään yleistarkastus viiden vuoden välein ja tarvittaessa tarkempi erikoistarkastus”, kertoo taitorakenneyksikön päällikkö Markku Äijälä Väylävirastosta.
Huonokuntoisten siltojen määrän kasvu on kuitenkin jatkumassa tulevina vuosina. Siltojen keskimääräinen kunto heikentyy ensisijaisesti kahdesta syystä. Moni 1960–70-luvuilla rakennettu silta on vanhentunut ja muuttunut huonokuntoiseksi samoihin aikoihin. Lisäksi kunnossapidon kustannustaso on 2020-luvulla noussut pysyvästi korkealle, eli rahalla saadaan vähemmän.
Kustannustehokkuus määrää kohteiden valintaa
Siltakorjauskohteissa pyritään ohjaamaan resurssit sinne, missä niistä saadaan suurin hyöty. Kohteiden valintaan vaikuttavat siis muutkin seikat kuin pelkästään korjausvelan määrä. Vanhoja siltoja uusitaan siksi, että ne ovat huonossa kunnossa, mutta myös siksi, ettei esimerkiksi niiden kantavuus riitä nykyisille raskaan liikenteen vaatimuksille.
Tänäkin kesänä siltakohteiden joukko on hyvin moninainen sekä siltatyypin ja -koon että korjaustoimenpiteiden laajuuden näkökulmasta. Siltojen korjaamisen aiheuttamat liikennehidasteet voivat aiheuttaa tienkäyttäjissä ymmärrettävää ärtymystä. Se kuitenkin kertoo siitä, että kyseinen silta on tärkeä liikenteen toimivuudelle.
”Liikennehaitat ovat ikäviä, mutta välttämättömiä. Mikäli siltaa ei korjattaisi, loppuisi liikenne jossain vaiheessa kokonaan. Tienkäyttäjä saattaa nähdä päälle päin vain uuden asfaltin ja kaiteet, mutta todellisuudessa siltaa on saatettu korjata paljonkin sen pinnan alla”, Äijälä sanoo.
