Selvitys: Suomen jäänmurtokaluston uudistamista ehdotetaan toteutettavaksi vaiheittain
Suomen jäänmurtokaluston uudistamista ehdotetaan toteutettavaksi vaiheittain vuosina 2026–2045. Väyläviraston ja Ruotsin Sjöfartsverketin yhteistyössä valmisteleman selvityksen mukaan jäänmurtajia tarvitaan tulevaisuudessakin vähintään nykyinen määrä. Kaluston uusimisella turvataan elinkeinoelämän merikuljetukset ja huoltovarmuus muuttuvissa jää- ja turvallisuusolosuhteissa.
Raportissa esitetään Suomen jäänmurtokaluston kansallista uudistamisohjelmaa, jossa nykyiset murtajat uusittaisiin lähtökohtaisesti ikäjärjestyksessä. Voiman korvaavan murtajan hankinta on parhaillaan käynnissä. Seuraavina vuorossa olisivat 1970-luvulla rakennetut Urho ja Sisu, joiden tilalle hankittavista aluksista tulisi selvityksen mukaan tehdä päätös lähivuosina.
Uudistaminen jatkuisi 2030-luvulla Kontion ja Otson korvaamisella. Alukset saavuttavat 50 vuoden iän vuosikymmenen puolivälissä. Viimeisessä vaiheessa 2040-luvulla korvattaviksi tulisivat monitoimimurtajat Fennica ja Nordica.
”Kyseessä on virkamiestyönä valmisteltu ehdotus päätöksenteon pohjaksi. Uuden murtajan suunnittelu, telakan kilpailutus ja rakentaminen vievät vuosia ja edellyttävät merkittäviä investointeja. Siksi ehdotamme kaluston uudistamista vaiheittain”, sanoo Väyläviraston vesiliikennejohtaja Elisa Mikkolainen.
Muuttuvat olosuhteet ja kuljetustarpeet ohjaavat kaluston kehittämistä
Elinkeinoelämä arvioi merikuljetusten ja jäänmurtoavustuksen tarpeen ennemmin kasvavan kuin vähenevän. Toimivat, ennakoitavat ja tasapuoliset jäänmurtopalvelut ovat edellytys teollisuuden toiminnan jatkuvuudelle ja investoinneille erityisesti Perämerellä.
Samalla jäänmurron toimintaympäristö muuttuu. Vaikka talvet muuttuvat keskimäärin lauhemmiksi ja jääpeitteen määrä todennäköisesti pienenee, myös keskimääräistä ankarampiin jäätalviin on varauduttava. Jääolosuhteiden arvioidaan muuttuvan haastavammiksi ja vaikeammin ennakoitaviksi. Lisäksi suunnitellut merituulipuistot muuttaisivat jään liikkeitä ja kaventaisivat merenkulun käytettävissä olevaa aluetta.
Avustustarvetta lisäävät myös kauppalaivaston muutokset. Kauppa-alusten koneteho suhteessa kantavuuteen on pienentynyt, ja niiden kyky edetä itsenäisesti jäissä on heikentynyt. Alusten jääluokka ei myöskään aina vastaa niiden todellista jäissäkulkukykyä.
Kaluston kehittämisessä on huomioitava myös Itämeren muuttunut turvallisuustilanne. Jäänmurto turvaa elinkeinoelämän kuljetusten lisäksi yhteiskunnalle välttämättömiä merikuljetuksia ja sotilaallista liikkuvuutta. Palvelujen on toimittava myös meriliikenteen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.
”Esitys ei ota kantaa tulevien murtajien kokoon, luokkaan tai ominaisuuksiin. Päätösten tueksi tarvitaan lisää tietoa kauppalaivaston muutoksista, elinkeinoelämän tarpeista ja jäämallinnuksen tuloksista. Suomen ja Ruotsin uusien murtajien on tarkoitus valmistua vuonna 2029, joten 2030-luvun alussa käytettävissä on myös kokemuksia niiden toiminnasta Itämeren olosuhteissa”, sanoo Mikkolainen.
Ruotsin kanssa selvitetään yhteistyömahdollisuuksia
Kaluston uudistaminen tarjoaa mahdollisuuksia myös Suomen ja Ruotsin yhteistyön syventämiseen. Väylävirasto ja Sjöfartsverket esittävät, että yhteishankintojen edellytyksiä selvitetään tarkemmin. Mahdollinen yhteistyökohde olisi uuden murtajakonseptin suunnittelu korvaamaan molempien maiden 1970-luvulla rakennetut Urho–Atle-luokan murtajat. Raportissa ehdotetaan myös maiden talvimerenkulkuyhteistyötä koskevan valtiosopimuksen ja palvelutasotavoitteiden tarkastelua.
Selvitys perustuu Suomen liikenne- ja viestintäministeriön ja Ruotsin maaseutu- ja infrastruktuuriministeriön alkuvuodesta 2025 antamaan yhteiseen toimeksiantoon. Väylävirasto ja Sjöfartsverket muodostivat yhteisen näkemyksen toimintaympäristön muutoksista ja valmistelivat sen pohjalta kansalliset ehdotuksensa jäänmurtokaluston uudistamisesta.
