Pelon kulttuuri vallannut suomalaiset – Hyvin toimeentulevat ostavat lisäturvaa citymaastureista ja hälytyspalveluista
Pelkoa ei liitetä enää pelkästään vaarallisiksi miellettyihin asioihin kuten yöllä pimeän aikaan kadulla liikkumiseen. Pelosta on tullut paljon monimutkaisempaa, sillä se on pienissä arjen valinnoissa mukana, esimerkiksi työpaikoilla, asumisessa ja lastenkasvatuksessa. Kun pelosta kertoo kaverille, lietsoo huomaamattaan pelkoa lisää. Pitäisikö arkipäivässä siis varautua kaikkein pahimpaan?
Aiemmin pelko rinnastettiin konkreettisiin asioihin esimerkiksi pimeällä ulkona liikkumiseen, mutta nykyään pelko näkyy jokapäiväisessä elämässä – usein huomaamattamme. Kodit on varustettu nykyään turvalukoilla, omakotitaloissa näkyy turvakameroita ja -järjestelmiä, työpaikoille on ilmestynyt erilaisia hälyttimiä ja lapsia ei uskalleta päästää yksin julkisilla liikennevälineillä harrastuksista kotiin.
– Pelko tunkeutuu jokaiselle ihmiselämän alueelle ja arjen valintoihin. Ihmiset puhuvat myös paljon kokemuksistaan toistensa kanssa, mikä on omiaan lisäämään toisten pelon kohteita, Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa pelkoa tutkinut akatemiatutkija Hille Koskela valaisee.
Kun pelon kohde ei ole enää konkreettinen, ihmiset edistävät turvallisuutta kaikilla mahdollisilla elämänalueilla.
– Olemisen tapa, käyttäytyminen ja suhde toisiin ihmisiin ovat muuttuneet, koska pelko määrittää elämää.
Pelolla tehdään liiketoimintaa
Aiemmin esimerkiksi vartiointia on käytetty ainoastaan teollisuusrakennuksissa, mutta nykyään vartijat ovat osa jokapäiväistä, normaalia katukuvaa. Raha tuo turvallisuutta, sillä ilman sitä ei ole mahdollisuutta esimerkiksi ostaa turvallisuuspalveluja.
– On epäeettistä ja epätasa-arvoista, että toiset tekevät liiketoimintaa sillä, kun toiset pelkäävät. Sitä enemmän tehdään voittoa, mitä enemmän pelätään. Jotkut ihmiset voivat ostaa kalliita vartiointipalveluja kotiinsa, toisilla siihen ei ole mahdollisuutta, Tiede on taidetta -tapahtumassa Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla pelosta puhunut akatemiatutkija Koskela pohtii.
Pelko yhdistyy vihaan
Turvallisuuden maksimoiminen johtaa usein myös ennakkoluuloihin ja vihaan. Asiat, jotka eivät oikeasti liity pelkoon, liitetään siihen kuitenkin välillisesti esimerkiksi erilaisten yhteiskunnan nollatoleranssikampanjoiden myötä.
– Esimerkkinä tällaisesta ovat graffitit, jotka eivät oikeasti liity pelkoon millään tavalla. Kun tällaisia asioita harrastavia ryhmiä vastaan kohdistetaan järeitä toimia, on käynyt niin, että ihmiset alkavat vihata heitä.
Liiallinen turvallisuuden tavoittelu ei kuitenkaan ole akatemiatutkija Koskelan mielestä välttämättä kovin hyvä asia.
– Siitä seuraa ylilyöntejä, kuten esimerkiksi joissakin latinalaisen Amerikan, Afrikan tai Yhdysvaltojen kaupungeissa. Ei niissä tunnu turvalliselta, vaikka kaikilla on muurit talojen ympärillä, ympärivuorokautinen vartiointi, koirat ja tuplalukot. Parempaa turvallisuutta saavutettaisiin, jos ihmiset pyrkisivät kommunikoimaan ja välittämään toisistaan.
Tutkija Koskelan mielestä on huolestuttavaa, jos turvallisuuden hakeminen muuttaa ihmisten keskinäisen kommunikaation tapoja.
– Jos toinen ihminen koetaan lähtökohtaisesti uhkaavaksi, ei silloin uskalleta mennä kysymään, auttamaan tai väliin kun olisi tarve. Se johtaa siihen, että ihmiset tavallaan jäykistyvät pelon varjossa, akatemiatutkija Hille Koskela sanoo.
